QSNA pristagaren Katri Sajamas besök
Sjukskötarstuderande, Queen Silvia Nursing Award -stipendiat Katri Sajamas reseskildring om sitt sommarbesök på Tunaberg seniorhem och Tunaro vårdhem:
Sairaanhoitajaopiskelija, Queen Silvia Nursing Award -stipendiaatti Katri Sajaman matkakertomus kesävierailusta Tunabergin ja Tunaron toimipisteisiin:
Pihassa alkoi tapahtumaan vierailuni aikana, kauhakuormaajaa ja keltaista turvaliiviä vilkkui ruokasalin suurista ikkunoista. Tunabergin luonnonkauniin tontin toiselle puolelle nousee pian toinen rakennus, Maria, ja siihen yli 40 uutta senioriasuntoa. Hienojen puitteiden lisäksi paikasta välittyy into kehittää ja uudistaa elämän viimeisten vuosien asumista ja palveluita. Saimme tuliaisia tutustumismatkalta Hollannin muistisairaiden kylään, välillä nautimme asukkaiden ja henkilökunnan iloksi järjestetyistä luennoista tai opinnäytetöiden esittelyistä työn lomassa. Yksiköiden johtajat tekevät vaikutuksen ystävällisyydellään, älyllään ja sydämellisyydellään.
Vietin viikon Espoon Matinkylässä ja Kilossa tutustuen säätiön toimintaan. Hugo ja Maria Winberg säätiöivät aikanaan omaisuutensa ainoan poikansa kaaduttua sodassa, testamentaten siten elämäntyönsä laadukkaan, ruotsinkielisen palveluasumisen turvaamiseksi espoolaisille. Toimipisteiden aktiivisten asukkaiden keski-ikä on yli yhdeksänkymmenen. Vuorottelin viikon hoitotyön, seurustelun, aktiviteettien ja toimialaesittelyjen välillä. Se oli tilaisuus havainnollisesti huomata useita käytäntöjä, joiden soisi leviävän laajemmaltikin muistisairaiden ja iäkkäiden hoitoon.
Ruokana on tarjolla saaristolaiskeittiön lähiruokaa. Heti saapuessani miellyttävä vanhempi herrasmies kauhoi tarjottimellisen ruokaa eteeni, huolehtien että varmasti saan myös kukkurallisen kulhon jälkiruokaa ja täyden mukin kahvia. Eikä hän edes kuulunut henkilökuntaan. Myöhemmin kävimme usein kävelyllä ja keskustelimme puista, rakennuspiirrustuksista ja muistisairauksista – paras ruotsinkielen opettajani, jota häntäkään ei häirinnyt asioiden kertaaminen. Samasta saaristolaispaikasta Tunabergiin tuodaan muutakin evästä ja pikkutavaraa, joista perustetaan kokoushuoneeseen asukkaita palveleva maalaiskauppa torstaisin.
Luonnonläheisyys, ekologia ja kestävä kehitys, kauneusarvot ja elämän kunnioitus näkyvät myös monipuolisessa ohjelmatarjonnassa. Floristi apulaisineen toi valtavat kukkaniput ja ryhmä päiväkotilapsia saapui niitä kanssamme asettelemaan. Swingiä iltapäivään toi toki mansikkajuhlien kuohuviinilasillinen, mutta etenkin paikalle saapunut sekstetti. Esiintymisensä lomassa bändi saattoi pyynnöstä säestää yhteislaulun tai vaikka improvisoida toivekappaleen, joka puolille soittajista oli entuudestaan tuntematon.
Moniammatillisuus toteutuu Tunabergissä aidosti, kaikkien tehdessä yhdessä töitä toimenkuvarajauksiin tuijottamatta. Talouspäällikkö pitää kirjallisuuspiiriä, komean puutarhurin kanssa asukkaat voivat askarrella talon nikkarointitilassa, hiukset ja hyvän mielen laittaa oma kampaaja. Myöskään asukkaiden ja henkilökunnan välille ei tehdä eroa, yleisissä kokouksissa istuvat kaikki, joita asiat kiinnostavat ja talon väestä puhutaankin yhteisesti tunabergiläisinä.
Vapaus näkyy osallistumisen ja osallisuuden lisäksi vapautena liikkua ja tehdä oman mielensä mukaan, kunhan siitä ei ole vaaraa tai vahinkoa kenellekään. Vaikeistakin muistiongelmista kärsivä saattoi lähteä kävelylle koska hyvänsä, sijaintitietoa välittävän paikannusjärjestelmän turvin. Ideana koko ikääntyneiden palveluasumisen toiminnassa on käydä töissä heidän kotonaan, ei niin että he asuvat hoitajien työpaikalla.
Loppuviikosta vaihdoin vielä tutustumiskohdetta säätiön palkittuun Tunaron hoitokotiin, jota luotsaa myös Suomen Muistiasiantuntijoiden aluevastaavana toimiva, viehättävä Sofie. Talossa on projektiluonteisesti ideoitu, toteutettu ja siten löydetty pysyviä hyviä käytäntöjä, kuten asukaslähtöinen työvuorosuunnittelu. Tämä tarkoittaa pidempiä vuoroja, jolloin sama hoitaja on auttamassa aamusta uuteen päivään, eläen mukana yhteisessä päivässä iltaan asti ja toivottamassa vielä hyvää yötä. Saatujen kokemusten mukaan tämä tarjoaa turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta asukkaille sekä valinnan vapautta suunnitella omahoitajan kanssa, missä vaiheessa mitäkin tehtäisiin. Samalla muutos siirtää aikaa henkilökunnan suunnittelutyöltä varsinaiselle yhdessä tekemiselle. Vuoronvaihtojen jääminen pois tuo levollisuutta hoitokodin tunnelmaan ja rentouden päivän kerrallaan elävien muistisairaiden olemiseen.
Järjestely on sopinut hyvin hoitajillekin. Raporteilla istumisen lisäksi uudenlainen vuoroajattelu vähentää työmatkoihin käytettävää aikaa. Se selkeyttää kirjaamista ja lisäksi monelle myös työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista, mahdollistaen monenlaiset elämäntyylit, opiskelut, matkat tai pienten lasten kanssa kotona olemisen. Jään miettimään tulevaisuuden maailmaa, jossa hoitajilla on 3 työpäivää viikossa kuten pelastajilla, ehkäpä myös kuntoilu työn puitteissa sopisi molempien ammattikuntien fyysiseen ja tärkeään työhön..?
Viikoittaiset asukaskokoukset ovat myös olleet Tunaron pidetty ja palkittu uudistus. Asukaskokoukset on toteutettu teemajuhlina, kuten esimerkiksi lettukesteinä tai ulkona grillaillen. Yhdessä ideointi ja pihajuhlat ovat jo sinänsä mukava tapa käytännössä toteuttaa hoitotyön arvoja kuten osallisuutta, itsemääräämisoikeutta ja tasa-arvoa, mutta tilaisuuksien seurauksena on ollut myös tapahtumarikas vuosi. Se on näkynyt esimerkiksi niin mieliruokina kuin viikko-ohjelmassakin: esiintyjiä, tanssittajia, laulattajia, eläinystäviä, luontoretkiä, Korkeasaarta ja Silakkamarkkinoita.
Tällaisten asukkaiden hyvää elämää, omaisten osallistumista tukevien ja hoitajien työhyvinvointia lisäävien käytäntöjen toivoisi tietenkin leviävän kaikkialle pitkäaikaishoitoon. Pienten juhlien, ohjelman, retkien, valinnan vapauden ja hauskuuden lisääminen saattaa vaatia hieman resursseja tai olemassa olevien uudelleenohjaamista, mutta kuitenkin ennen kaikkea kekseliäisyyttä, viitseliäisyyttä, välittämistä, onnistuneita rekrytointeja, hyvää johtamista ja joustavaa organisaatiokulttuuria.